Loistava järjestys - Mira Ahjoniemi

Loistava järjestys on Mira Ahjoniemen kirja kodin järjestämiseen ja minimalismiin liittyen. Se avustaa lukijan ajatusprosessin ainakin hyvälle alulle omien, muiden ja yhteisten tavaroiden järjestämisessä sekä avaa taustoja siihen, miksi meillä nykyisin on liikaa tavaraa. Pidän siitä, että kirjassa on sopivasti tekstiä, joka on lisäksi helposti pureskeltavaa ja suuntaa ajatukset esimerkkien avulla väkisinkin omiin tavaroihin, asettaen määrän ja tavaralajit kyseenalaisiksi. Jossain määrin kirjan minimalistisuus saattaa olla joillekin liikaa. En tiedä, haluanko itse elää ihan niin vähällä, mitä kirjassa ehdotetaan. Kirjan alussa esitetään arvio, että sopiva määrä tavaroita on sellainen, jonka pystyy ja jaksaa huoltaa sekä pitää järjestyksessä. Kirjoittajan oma kanta on selkeästi ja reilusti minimalistinen. Riittää kuitenkin, että jokainen pyrkii löytämään sen itselleen optimaalisen tavaramäärän.

Muutaman esimerkin kirjasta löysin, jotka tyytyväisenä huomasin jo ominpäin toteuttaneeni uudessa kodissamme. Ja parissa kohdassa huomasin, että vaikka tavaramäärää on vähennetty, löytyy meiltä tavaralajeja, joiden määrää voisi vielä harkita.

Eteisen optimaalisiksi kalusteiksi Ahjoniemi mainitsee ritilähyllyt, korit sekä tangot. Meidän lisäeteiseen (käytännössä tämä on vaatehuone) suunnittelin juuri tällaiset säilytysratkaisut. Ymmärsin kirjasta myös, että vastaava tila kuin meidän lisäeteisemme, voisi mahdollistaa sen, ettei eteiseen tarvittaisi erillisiä kalusteita. Yhdellä lisäeteisen lisätangolla voisimme tosiaan pärjätä myös ilman eteisen liukuovikaapistoa, mutta siinähän tuo nyt kuitenkin on (puolityhjänä) paikallaan.

Keittiössämme olen ollut tyytyväinen astioiden järjestykseen. Erityisesti tämä tulee esille astianpesukonetta tyhjentäessä. Lautaset, aterimet ja juomalasit eli ne, joita koneessa on yleensä eniten, menevät kaikki astianpesukoneen lähimpiin laatikoihin ja kaappeihin. Tyhjentäessä ei tarvitse hirveästi liikkua. Mukit ovat päivittäisistä tavaroista kauimpana koneesta, mutta ne on sijoitettu tarkoituksella kahvin- ja vedenkeittimen läheisyyteen. Myös Ahjoniemi nosti tämän esille kirjassaan eli päivittäisten astioiden sijoittamisen lähimmäksi astianpesukonetta, jolloin koneen tyhjääminen on helppoa ja siihen tulee helpommin ryhdyttyä. Kaiken kaikkiaan keittiön kaapit ja laatikot on pyritty järjestämään siihen malliin, että keittiössä toimiminen olisi mahdollisimman helppoa ja että tarvikkeet (astiat ja ruokatarvikkeet) olisivat kaikki mahdollisimman tehokkaassa paikassa lähellä tarvitsemiskohdetta.

Keittiöön liittyen Ahjoniemi mainitsi muovirasioita tarvittavan todella vähän. Ruuat kannattaisi hänen mukaansa laittaa rasian sijasta valmistusastiassa, jotta ne tulisi todennäköisimmin käytettyä ja syötyä loppuun (uuden ruuan tekeminen on vaikeaa ilman valmistusastiaa, joten vanha ruoka tulee syötyä pois tieltä). Tässä olemme tehneet juuri päinvastaisella tavalla, mutta jatkossa aiomme kokeilla Ahjoniemen lähestymistapaa. Pakastusrasiat oli se, joissa muovirasioiden osalta olin tehnyt ratkaisun, jonka Ahjoniemikin kirjassaan mainitsi. Hänen mukaansa pakastusrasiat ovat kausitavaroita ja niiden säilytyskohteen ei tarvitse olla kätevimmästä päästä vaan ne voi esimerkiksi säilyttää tyhjinäkin pakastimessa tai varastossa. Omat pakastusrasiat siirsin jo vanhassa kodissa ylähyllylle ja uudessa kodissa kodinhoitohuoneen ylähyllylle.

Makuuhuoneen kalusteita suunnitellessa ja erityisesti hyllyjä asetellessani olin päättänyt, että yksi hyllyistä omistetaan meikeille, koruille, hajusteille ja muulle kosmetiikalle sekä hiuslenkeille. Lisäksi hyllyllä on pieni peili sekä äitienpäivälahjaksi saamani kuvat meidän lapsista. Hammasharja ja -tahna, hiusten muotoilutuotteet, kasvojen hoitotuotteet ja hygieniatarvikkeet säilytän edelleen vessassa tai kylpyhuoneessa. Tässä Ahjoniemi meni hieman pidemmälle ja ehdotti kaikkien henkilökohtaisten hygienia- ja kosmetiikkatarvikkeiden säilyttämistä oman vaatekaapin yhdellä hyllyllä (näin välttyisi esimerkiksi odottelemiselta, jos vessa on varattuna).

Ahjoniemen kirjasta sain myös uutta ajateltavaa hänen avatessaan aihetta: keräily. Keräilyesineiksi Ahjoniemi luokittelee kaikki tavarat, jotka eivät ole säännöllisessä usein toistuvassa käytössä, mutta jotka silti säilytetään jonkin muun syyn takia. Harvoin tällaisilla keräilykohteilla on suurempaa rahallista arvoa vaan arvo on keräilijälle syntynyttä tunnearvoa. Keräilyyn menee paljon rahaa, aikaa ja vaivaa. Onko se sen arvoista? Ja mitä minä oikeasti teen yhdeksällä muumiaiheisella kannulla? Kyllä, luit aivan oikein! Kaapistamme löytyy yhteensä yhdeksän muumiaiheista kannua tai oikeastaan kymmenen, jos mukaan lasketaan yksi emalikannu. Näiden omistamista olen perustellut sillä, että keräilen muumimukeja, muumilautasia (vain niitä pieniä matalia keräilylautasia, vaikka on minulla muutama kulhokin ja pari muutakin matalaa lautasta), muumikannuja ja kaikenlaisia muitakin muumiastioita. Iso osa astioista on jatkuvassa käytössä, mutta osa (erityisesti muumiastiastosta) on myös poistettu käytöstä, koska niitä ei enää valmisteta.

Tykkään myös omistaa kirjoja eli keräilen niitäkin. Pidän siitä, että luettu kirja jää hyllyyni muistuttamaan siitä, että olen sen lukenut. En kuitenkaan lue kirjoja enää uudestaan, mutta välillä lainaan joitakin kirjoja eteenpäin luettavaksi. Toisaalta hyllyssä on paljon kirjoja, joita en ole lukenut ja osasta tiedän jo valmiiksi, etten tule niitä lukemaan. Ahjoniemen mukaan lukemattomat kirjat saattavat syyllistää omistajaansa siitä, ettei aikaa lukemiselle olekaan löytynyt eivätkä luetutkaan kirjat tuo omistajalleen lisäarvoa.

Ahjoniemen kirjan innoittamana tein lasten kirjoille ja palapeleille rotaation, jossa puolet on hyllyssä ja puolet varastossa. Siitä ne voidaan sopivin väliajoin vaihtaa keskenään ja taas on hieman uutuudenviehätystä. Olin pitkään vastustellut tällaista rotaatiota ja pidin sitä työläänä, mutta uskon, että lastenhuoneen järjestys on nyt hieman helpompi hallita. Huoneista poistettiin myös laatikollinen leluja, joilla kukaan ei tällä hetkellä leiki. Lelut poistettiin varastoon erilaiseen rotaatioon, jossa ideana on, että saadakseen jonkun lelun varastosta, täytyy varastoon mennä toinen lelu. Ajanmyötä lelut, joita ei kaivata ja joista lapset ovat kasvaneet ohi, voidaan laittaa reilusti eteenpäin iloksi muille.