Miksi meillä on niin paljon ja jopa liikaa tavaraa?
Jenni Sarras avaa kirjassaan "Tavarataidot: Arkijärjellä koti kuntoon" Suomen historiaa tavaramäärän ja kulutuksen valossa. En ollut aiemmin erityisemmin miettinyt asiaa tältä kantilta eli sitä historiaa, joka on johtanut kotien tavaramäärän kasvuun, mutta koin sen lukiessani niin mielenkiintoiseksi, että päätin kirjoittaa asiasta erillisen kirjoituksen ja myöhemmin kerron, mitä mietteitä kirja muilta osin herätti. Tässä siis Sarraksen kirjasta lyhenneltynä tavaramäärän kehittymiseen liittyvää historiaa.
Sotien jälkeen Suomessa elettiin pula-aikaa. Ihmisillä ei ollut ylimääräisiä resursseja tavaroiden hankintaan ja vaikka olisi ollut, ei olisi ollut tavaraa tarjolla. Se, mitä oli, oli tarkasti säänneltyä, jolloin ihmiset eivät pystyneet ostamaan määräänsä enempää.
1950-luvulta lähtien BKT on noussut tasaisesti aina 1990-luvun alun lamaan saakka. Postimyynti mahdollisti myös kauempana keskuksista asuville ihmisille erilaisten tuotteiden ostamisen. Anttila julkaisi ensimmäisen postimyyntiluettelonsa 1950-luvulla. Tavaratalot seurasivat perässä ja Anttila avasi ensimmäisen tavaratalonsa 1954. Ostoskeskuksia avattiin 1960-luvulta lähtien. Elintason noustessa kodinkoneet yleistyivät, matkustelu lisääntyi ja muuttoliike maalta kaupunkeihin vahvistui. Ihmisten muuttaessa kaupunkeihin kauppojen ja tavaratalojen merkitys lisääntyi, sillä ihmisten täytyi ostaa tarvitsemansa tavarat kaupasta eikä aiemmalla itse-tekemiselle tai naapurin kanssa kaupankäynnille ollut samalla tavalla mahdollisuutta.
1980-luvulla Suomessa vietettiin suorastaan kulutusjuhlaa: elintaso oli noussut ja tavaraa oli saatavilla. 1990-luvun lama vähensi kuluttamista, mutta vain alkupuoliskon ajaksi. 1995 vuonna Suomi liittyi Euroopan unioniin ja pääsi nauttimaan vapaakauppasopimusten eduista. Globalisaation myötä kuluttajahinnat ovat laskeneet tullimaksujen poistuessa ja valmistuskustannusten pienentyessä. Ulkomaiset kauppaketjut rantautuivat Suomeen: Ikea 1996 ja H&M 1997. Ulkomaisten kauppaketjujen tuotteet olivat totuttua halvempia ja olivat näin ollen isomman ryhmän saatavilla.
Halpa hinta madaltaa ostokynnystä, ja yhdistettynä uutuuksiin ja löytöihin lisää impulssiostosten todennäköisyyttä. Halpa hinta tarkoittaa myös tuotteen kannalta usein heikkoa laatua, mikä johtaa herkästi kierteeseen, jossa tavara ei kestä eikä sitä kannata korjata, joten ostetaan uusi halpa tilalle, mikä sekin hajoaa nopeasti. Kierre lisää myös jätettä ja kotien tavaramäärää.
Seuraava mullistus tavaramäärän kasvussa on ollut internet ja nettikauppa, joiden myötä tavaroiden saatavuus on ulottunut kaikkialle, missä vain on nettiyhteys. Mitä vain voi tilata vaikka kotiovelle toimitettuna. Verkkokaupasta on tullut yrityksille välttämättömyys, jos haluaa pärjätä. Netti mullisti myös mainonnan ja markkinoinnin. Entisten massamainosten tilalle on tullut käyttäjälle kohdistettu mainonta. Tavaroita tuotetaan ja ostetaan enemmän kuin koskaan.
1990-luvun lopulla Suomeen tuli myös uusia toimialoja, kun ensimmäiset vuokravarastoyritykset alkoivat tarjota tavaroihin hukkuville ratkaisuksi ylimääräistä varastotilaa. 2000-luvulla tavaramäärän kasvun myötä myös ammattijärjestäjät ovat aloittaneet toimintansa.
Sotien jälkeen Suomessa elettiin pula-aikaa. Ihmisillä ei ollut ylimääräisiä resursseja tavaroiden hankintaan ja vaikka olisi ollut, ei olisi ollut tavaraa tarjolla. Se, mitä oli, oli tarkasti säänneltyä, jolloin ihmiset eivät pystyneet ostamaan määräänsä enempää.
1950-luvulta lähtien BKT on noussut tasaisesti aina 1990-luvun alun lamaan saakka. Postimyynti mahdollisti myös kauempana keskuksista asuville ihmisille erilaisten tuotteiden ostamisen. Anttila julkaisi ensimmäisen postimyyntiluettelonsa 1950-luvulla. Tavaratalot seurasivat perässä ja Anttila avasi ensimmäisen tavaratalonsa 1954. Ostoskeskuksia avattiin 1960-luvulta lähtien. Elintason noustessa kodinkoneet yleistyivät, matkustelu lisääntyi ja muuttoliike maalta kaupunkeihin vahvistui. Ihmisten muuttaessa kaupunkeihin kauppojen ja tavaratalojen merkitys lisääntyi, sillä ihmisten täytyi ostaa tarvitsemansa tavarat kaupasta eikä aiemmalla itse-tekemiselle tai naapurin kanssa kaupankäynnille ollut samalla tavalla mahdollisuutta.
1980-luvulla Suomessa vietettiin suorastaan kulutusjuhlaa: elintaso oli noussut ja tavaraa oli saatavilla. 1990-luvun lama vähensi kuluttamista, mutta vain alkupuoliskon ajaksi. 1995 vuonna Suomi liittyi Euroopan unioniin ja pääsi nauttimaan vapaakauppasopimusten eduista. Globalisaation myötä kuluttajahinnat ovat laskeneet tullimaksujen poistuessa ja valmistuskustannusten pienentyessä. Ulkomaiset kauppaketjut rantautuivat Suomeen: Ikea 1996 ja H&M 1997. Ulkomaisten kauppaketjujen tuotteet olivat totuttua halvempia ja olivat näin ollen isomman ryhmän saatavilla.
Halpa hinta madaltaa ostokynnystä, ja yhdistettynä uutuuksiin ja löytöihin lisää impulssiostosten todennäköisyyttä. Halpa hinta tarkoittaa myös tuotteen kannalta usein heikkoa laatua, mikä johtaa herkästi kierteeseen, jossa tavara ei kestä eikä sitä kannata korjata, joten ostetaan uusi halpa tilalle, mikä sekin hajoaa nopeasti. Kierre lisää myös jätettä ja kotien tavaramäärää.
Seuraava mullistus tavaramäärän kasvussa on ollut internet ja nettikauppa, joiden myötä tavaroiden saatavuus on ulottunut kaikkialle, missä vain on nettiyhteys. Mitä vain voi tilata vaikka kotiovelle toimitettuna. Verkkokaupasta on tullut yrityksille välttämättömyys, jos haluaa pärjätä. Netti mullisti myös mainonnan ja markkinoinnin. Entisten massamainosten tilalle on tullut käyttäjälle kohdistettu mainonta. Tavaroita tuotetaan ja ostetaan enemmän kuin koskaan.
1990-luvun lopulla Suomeen tuli myös uusia toimialoja, kun ensimmäiset vuokravarastoyritykset alkoivat tarjota tavaroihin hukkuville ratkaisuksi ylimääräistä varastotilaa. 2000-luvulla tavaramäärän kasvun myötä myös ammattijärjestäjät ovat aloittaneet toimintansa.
Kommentit
Lähetä kommentti