Mitä tapahtuu, kun äiti sairastaa?
Mitä tapahtuu, kun meidän perheen äiti sairastaa? Toisaalta paljon ja toisaalta ei niin mitään. Olin kolme päivää kipeänä kaksi viikkoa sitten. En jaksanut tehdä mitään. Sain onneksi seurata maata sohvalla ja levätä. Samaan aikaan lapset touhusivat omiaan ja tekivät mitä halusivat. He viihtyivät ja antoivat minun levätä. Mies oli ainakin yhden illan raksalla, mutta muuten oli sitten auttamassa ja huolehtimassa lapsista. Mitä ei tapahtunut? Kukaan ei siivonnut, kukaan ei järjestellyt. Koti oli tervehdyttyäni todella sekaisin ja sotkuinen. Lapset saa tässä suhteessa kolmessa päivässä ihmeitä aikaan, jos kukaan ei ole ohjeistamassa omien sotkujen siivoamiseen ja siivoilemassa itsekin.
Äkkiähän tuon kolme päivää sotkemista kuroo umpeen ja pääsee takaisin siihen normaaliin siisteystasoon. Ei onnistunut. Nyt 1,5 viikkoa tervehtymisen jälkeen täällä on sen näköistä, että voin olla tyytyväinen. Arki-illat olivat haasteellisia, kun oli paljon menoja ja edeltävän viikonlopun olin tyttöjen kanssa reissussa ja mies oli raksalla. Samaan aikaan illat on tosi valoisia ja sääkin on ollut aika ihana, joten arki-iltoina on ulkoiltu. Täällä ei siis yksinkertaisesti ole edes ehditty siistimään ja siivoamaan. Viimeisen parin viikon aikana olenkin kiinnittänyt huomiota myös siihen, että muutkin meillä pitäisi huolta, että tavarat laitetaan takaisin omille paikoilleen ja että muutkin pitäisivät huolta kodin siisteydestä, jotta siistiyden ylläpitäminen olisi jatkossa helpompaa.
Jos koti olisi ollut siinä tavoitellussa perussiisteydessä, olisi aika varmasti riittänyt ylläpitoon, mutta koska koti oli päässyt todella sotkuiseksi, ei palauttaminen onnistunut. Ei ennen eilistä, jolloin oma äitini oli meillä (miesten ollessa raksalla) ja hänen avullaan ehdin siivoamaan, mutta mikä ihaninta ehdittiin kaikki myös ulkoilemaan keväisessä säässä ja vaihtamaan ikkunan lumihiutaleet pääsiäiskoristeisiin. Illalla vielä ihastelin kiiltävän valkoista vessaa ja yöllä, käydessäni 3veen (joka on kyllä jo ihan pian 4vee) luona, fiilistelin puhdasta lattiaa ja siistittyä kotia.
Äkkiähän tuon kolme päivää sotkemista kuroo umpeen ja pääsee takaisin siihen normaaliin siisteystasoon. Ei onnistunut. Nyt 1,5 viikkoa tervehtymisen jälkeen täällä on sen näköistä, että voin olla tyytyväinen. Arki-illat olivat haasteellisia, kun oli paljon menoja ja edeltävän viikonlopun olin tyttöjen kanssa reissussa ja mies oli raksalla. Samaan aikaan illat on tosi valoisia ja sääkin on ollut aika ihana, joten arki-iltoina on ulkoiltu. Täällä ei siis yksinkertaisesti ole edes ehditty siistimään ja siivoamaan. Viimeisen parin viikon aikana olenkin kiinnittänyt huomiota myös siihen, että muutkin meillä pitäisi huolta, että tavarat laitetaan takaisin omille paikoilleen ja että muutkin pitäisivät huolta kodin siisteydestä, jotta siistiyden ylläpitäminen olisi jatkossa helpompaa.
Jos koti olisi ollut siinä tavoitellussa perussiisteydessä, olisi aika varmasti riittänyt ylläpitoon, mutta koska koti oli päässyt todella sotkuiseksi, ei palauttaminen onnistunut. Ei ennen eilistä, jolloin oma äitini oli meillä (miesten ollessa raksalla) ja hänen avullaan ehdin siivoamaan, mutta mikä ihaninta ehdittiin kaikki myös ulkoilemaan keväisessä säässä ja vaihtamaan ikkunan lumihiutaleet pääsiäiskoristeisiin. Illalla vielä ihastelin kiiltävän valkoista vessaa ja yöllä, käydessäni 3veen (joka on kyllä jo ihan pian 4vee) luona, fiilistelin puhdasta lattiaa ja siistittyä kotia.
 | ||
| Talviset koristeet vaihtuivat keväisiin pääsiäisoksiin. (Höyhenet saatuja ja kaapista löytyneitä aikaa sitten ostettuja.) |
Kommentit
Lähetä kommentti