Päiväkirjamerkintä 10: ENJOneuvojaksi

Alkuvuosi on ollut aikamoista haipakkaa. Tekemistä riittää niin kotona, töissä kuin raksallakin (ainakin miehelle), sairasteluakin on ollut ja olen aloittanut uuden harrastuksen: minusta on tullut ENJOneuvoja. Yhtä juttua tai oikeastaan kahta - nimittäin urheilua tai edes jonkinlaista liikkumista ja blogin päivittämistä - en ole erityisemmin onnistunut mahduttamaan arkeeni. Nyt vasta viime päivinä olen pyrkinyt tekemään pieniä lihaskuntopyrähdyksiä käyttämällä lapsia painoina. Blogiin olisi paljon ideoita, mutta iltaisin olen ollut niin naatti, etten ole jaksanut läppärin eteen istua kirjoittelemaan. Kiireet varmasti kevään mittaan helpottavat, joten eiköhän nämäkin asiat hetken kuluttua sovi paremmin aikatauluun. Kiireet ovat kuitenkin saaneet minut miettimään ajankäyttöä ja sen suunnittelusta aionkin kertoa lisää myöhemmin.

Päätin vuoden alussa haluavani sivutoimiseksi ENJOneuvojaksi. ENJO vei niin nopeasti mennessään ja vakuutti minut, että halusin jakaa tietoa muillekin. On käsittämätöntä, etten ollut kuullut näin helposta tavasta siivota jo vuosia sitten. Pyrin pitämään yhden esittelyn viikossa ja toki päivittämään ENJOsiivoiluani somessa. Aluksi omassa mielessäni oli ajatuksia puolesta ja vastaan: vuorotellen tuntui, että tästä ei tule yhtään mitään ja että tästähän tulee hyvä juttu. Viime aikoina jälkimmäinen tunne on vienyt voiton. Ei tässä kaikki helpolla tule, mutta olen valmis näkemään vaivaa. Viimeisimpänä vasta-ajatuksena pyörittelin päässäni, että ei akateemisen ihmisen kuuluisi tämmöistä tehdä ja olla tämmöisessä mukana. Asia kuitenkin onneksi loksahti nopeasti kohdalleen ja hoksasin: kuka on määritellyt, mitä akateeminen ja ei-akateeminen ihminen saa tehdä, mitä minun kuuluisi tehdä ja mitä minun ei kuuluisi tehdä. Tajusin, että ei minun tarvitse antaa muiden määritellä omia tekemisiäni. Annan liian usein vallan ajatukselle: "Mitähän muut ajattelee?" tai "Mitähän muut odottavat minun tekevän?". Blogin myötä olen alkanut hiljalleen vähemmän välittämään muiden mielipiteistä ja nyt tämän oivallukseni myötä voin toivottavasti viedä tämän kaikille elämäni osa-alueille.

Raksa etenee (tästä ei olekaan blogiin tullut vielä kirjoiteltua). Lyhykäisyydessään: meillä on lattia, hirsiseinät ja katto. Taloa lämmitetään ja hetken kuluttua meillä on väliseinät. Uuteen kotiin olisi jo ihanaa päästä järjestämään, siivoamaan ja ennen kaikkea asumaan! Tämän vuoden aikana sekin toivottavasti toteutuu. Ajankäytön osalta raksa on tarkoittanut meillä sitä, että mies on välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän raksalla hommissa ja minä olen lasten kanssa. 

Kaikkien kiireiden keskellä kodin tavaroiden karsiminen on nyt hetkellisesti jäänyt käytännössä kokonaan. Olen keskittynyt enemmän keittiön kaappien järjestelyyn. Tätä olen tehnyt hiljalleen, koska haluan korvata säilytysrasiat uusilla ja en halunnut panostaa niihin menevää rahaa kerralla. Uudet rasiat ovat kyllä niin raikkaat ja selkeät, etten malta odottaa valmista lopputulosta. Monessa kohdassa meillä tuntuu, että tavaroita alkaa olla kohtuullinen määrä ja kaikelle alkaa olla myös oma hyvä paikka (johan tässä ehdittiin neljä vuotta asua ennen kuin kaikki löysi paikkansa), joten yleisen järjestyksen pitäminenkin on aika helppoa. On minulla mielessä kohteita, joissa on ylimääräistä tavaraa ja aion ottaa ne käsittelyyn. Kesään mennessä pitäisi tämän projektin olla valmis (niin valmis kuin tällainen projekti voi koskaan olla) ja sitten voikin laittaa pihakirppiksen ja noutopisteen pihaan.