Ostolakko alkaa: än-yy-tee-NYT!
Ostolakko... Kiehtova, mutta myös vähän pelottava asia. Osaisinko oikeasti olla ostamatta? Vaatteita? Astioita? Kirjoja? Mitään tavaraa?
Tänään luin Yle:n jutun kahdesta ostolakkopäätöksen tehneestä naisesta. Nyt, kun tavaraa on hyvin vähennetty kodista (vaikka matkaa valmiiseen vielä onkin), olisi surullista, jos sitä alkaisi taas kertyä uusien hankintojen myötä. Vaatteet on nyt karsittu hyvään määrään, astioita on enemmän kuin tarpeeksi (mutta entä uudet muumimukit?!). Kirjoja minulla on luettavaksi vielä pitkäksi aikaa. (Astioihin ja kirjoihin liittyen on suunnitteilla kirjoitus). Tarvitsenko oikeasti mitään? Ehkä jotain säilytystä helpottavia laatikoita saattaisin tarvita ja ns. päivittäistä kulutustavaraa (esim. hammastahnaa, rasvoja, ruokaa ja siivousvälineitä). Lasketaanko kampaajalla käynti ostokseksi? Tarvitsevatko lapset jotain? 1vee ei tarvitse vaatteita eikä leluja (kaikkea on 3veen jäljiltä), mutta 3vee saattaa tarvita ainakin vaatteita, kun vanhat käyvät pieniksi. Voiko muille ostaa lahjoja merkkipäivinä?
Siitä se ajatus sitten lähti. Päätin ryhtyä ostolakkoon, jotta kotimme ei jälleen täyttyisi tavarasta (vähennettävää riittää edelleen). Halusin lakolle selkeät säännöt. Kukin varmaan määrittelee lakkonsa erilailla, toiset tiukemmin kuin toiset. Kuinka minä määrittelisin oman ostolakkoni? Täysin kielletyt olivat hyvin selkeät ja helppo määritellä.
Muilta osin yleissääntönä aion käyttää, että kulutustavaroita saa ostaa vanhan loppuessa ja oikeaan tarpeeseen. Yritän nyt oikeasti opetella tunnistamaan todellisen tarpeen ja sen haluamisen eron (esim. muumimukeja haluan, mutta yhtään enempää mukeja en tarvitse). Tiedostan myös, että meillä on rakenteilla talo, jonka valmistuminen vaatii tietysti hankintoja ja valmistuttuaan tulemme tiettyjä huonekaluja ostamaan. Olemme näitä hankintoja listanneet jo valmiiksi ja muitakin varmasti tulee mieleen talon valmistuessa. Toivottavasti osaamme siinäkin vaiheessa olla harkitsevia.
Lasten osalta pyrin siihen, että tavaroita ostetaan tarpeeseen. Kumpikaan ei juuri nyt tarvitse vaatteita, mutta toki taas ulkovaatteita seuraavaksi kaudeksi on pakko hankkia (ainakin 3veelle), kun vanhat jäävät pieneksi. Suurin haaste tässä tulee olemaan 3vee. Hänellä on tapana haluta aina vähän sitä sun tätä. Hän haluaa jotain ruokajuttuja, tarroja, kyniä, leluja, milloin mitäkin. Ollaan oltu tähän asti ajoittain tietyissä pienissä hankinnoissa turhan helppoja eli esim. jos 3vee haluaa tarroja niin on yleensä niitä saanut tai jos hän haluaa purkkapussin niin on yleensä sen saanut. Isommissa haluamisissa on toki helpompaa olla ostamatta, jos ei ole kyseistä asiaa edes ajatellut ostavansa. Miehen puolesta en voi tietenkään tehdä päätöksiä, mutta voin esittää toiveen, että myös hän harkitsisi ennen kuin ostaa lapsille mitään.
Ostolakko alkoi muuten hyvin (en ostanut mitään), kun joulukuun puolella tilatut ja maksetut loput talouspaperinkorvikkeet saapuivat postitse. Juuri tätä ennen oli 1vee kiivennyt jakkaralle tiskialtaan viereen minua "auttamaan" ja mielessäni kävi, että olisipa hienoa ja tarpeellista ostaa semmoinen pikkuapulainen (laidallinen jakkara), ettei tarvitsisi pelätä 1veen tippumista. Ja hei, lasten touhuista tehdyistä kuvakirjoista en aio luopua. Ne ostan edelleen sekä itselleni että lahjaksi isovanhemmille. Johan tuli ostettavaa heti mieleen...
Entä nuo alun pohdinnat? Tässä vastauksia.
Entä uudet muumimukit? Oikeastihan meille ei tarvitsisi tulla enää yhtään astiaa, muumien kuvalla tai ilman. Nämä hankinnat olen oikeuttanut, koska keräilen niitä. Jospa nyt keskittyisin siihen mitä kaapissa on ja ne muutamat uudet mukit voisin vaikka toivoa lahjaksi. Ei kai se ihan hirvittävää huijausta ole ostolakolle...
Lasketaanko kampaajalla käynti ostokseksi? Riippuu varmaan keneltä kysytään. Minä käyn kuitenkin niin harvoin kampaajalla, että tuskin haittaa, jos jatkan tätä ihan normaalisti.
Voiko muille ostaa lahjoja merkkipäivinä? Jospa yrittäisin ostolakkoni aikana keskittyä laatuun ja siihen, että lahja on toivottu ja/tai tarpeellinen. Olisi aika mahtavaa, jos onnistuisin seuraavan vuoden aikana ostamaan aikuisille aineettomia lahjoja ja lapsille sitten juuri niitä kaikkein toivotuimpia, oikeasti mieluisia lahjoja.
Tänään luin Yle:n jutun kahdesta ostolakkopäätöksen tehneestä naisesta. Nyt, kun tavaraa on hyvin vähennetty kodista (vaikka matkaa valmiiseen vielä onkin), olisi surullista, jos sitä alkaisi taas kertyä uusien hankintojen myötä. Vaatteet on nyt karsittu hyvään määrään, astioita on enemmän kuin tarpeeksi (mutta entä uudet muumimukit?!). Kirjoja minulla on luettavaksi vielä pitkäksi aikaa. (Astioihin ja kirjoihin liittyen on suunnitteilla kirjoitus). Tarvitsenko oikeasti mitään? Ehkä jotain säilytystä helpottavia laatikoita saattaisin tarvita ja ns. päivittäistä kulutustavaraa (esim. hammastahnaa, rasvoja, ruokaa ja siivousvälineitä). Lasketaanko kampaajalla käynti ostokseksi? Tarvitsevatko lapset jotain? 1vee ei tarvitse vaatteita eikä leluja (kaikkea on 3veen jäljiltä), mutta 3vee saattaa tarvita ainakin vaatteita, kun vanhat käyvät pieniksi. Voiko muille ostaa lahjoja merkkipäivinä?
Siitä se ajatus sitten lähti. Päätin ryhtyä ostolakkoon, jotta kotimme ei jälleen täyttyisi tavarasta (vähennettävää riittää edelleen). Halusin lakolle selkeät säännöt. Kukin varmaan määrittelee lakkonsa erilailla, toiset tiukemmin kuin toiset. Kuinka minä määrittelisin oman ostolakkoni? Täysin kielletyt olivat hyvin selkeät ja helppo määritellä.
En aio ostaa (itselleni):
Vaatteita
Astioita
Kirjoja
Kenkiä
Aamupalaa R-Kioskilta
(liian usein huomaan tulleeni työpaikalle asti enkä ole syönyt aamupalaa eikä työpaikalla odota aamupalaksi kelpaavaa, joten ostan viereiseltä R-kioskilta croissantin 1,20e ja joskus croissantin ja pullan yht. 2e)
Aamupalaa R-Kioskilta
(liian usein huomaan tulleeni työpaikalle asti enkä ole syönyt aamupalaa eikä työpaikalla odota aamupalaksi kelpaavaa, joten ostan viereiseltä R-kioskilta croissantin 1,20e ja joskus croissantin ja pullan yht. 2e)
Muilta osin yleissääntönä aion käyttää, että kulutustavaroita saa ostaa vanhan loppuessa ja oikeaan tarpeeseen. Yritän nyt oikeasti opetella tunnistamaan todellisen tarpeen ja sen haluamisen eron (esim. muumimukeja haluan, mutta yhtään enempää mukeja en tarvitse). Tiedostan myös, että meillä on rakenteilla talo, jonka valmistuminen vaatii tietysti hankintoja ja valmistuttuaan tulemme tiettyjä huonekaluja ostamaan. Olemme näitä hankintoja listanneet jo valmiiksi ja muitakin varmasti tulee mieleen talon valmistuessa. Toivottavasti osaamme siinäkin vaiheessa olla harkitsevia.
Lasten osalta pyrin siihen, että tavaroita ostetaan tarpeeseen. Kumpikaan ei juuri nyt tarvitse vaatteita, mutta toki taas ulkovaatteita seuraavaksi kaudeksi on pakko hankkia (ainakin 3veelle), kun vanhat jäävät pieneksi. Suurin haaste tässä tulee olemaan 3vee. Hänellä on tapana haluta aina vähän sitä sun tätä. Hän haluaa jotain ruokajuttuja, tarroja, kyniä, leluja, milloin mitäkin. Ollaan oltu tähän asti ajoittain tietyissä pienissä hankinnoissa turhan helppoja eli esim. jos 3vee haluaa tarroja niin on yleensä niitä saanut tai jos hän haluaa purkkapussin niin on yleensä sen saanut. Isommissa haluamisissa on toki helpompaa olla ostamatta, jos ei ole kyseistä asiaa edes ajatellut ostavansa. Miehen puolesta en voi tietenkään tehdä päätöksiä, mutta voin esittää toiveen, että myös hän harkitsisi ennen kuin ostaa lapsille mitään.
En aio ostaa (lapsille):
Vaatteita
(yllämainittua tarvetta lukuunottamatta)
(yllämainittua tarvetta lukuunottamatta)
Leluja
Kirjoja
Pelejä
Palapelejä
Ostolakko alkoi muuten hyvin (en ostanut mitään), kun joulukuun puolella tilatut ja maksetut loput talouspaperinkorvikkeet saapuivat postitse. Juuri tätä ennen oli 1vee kiivennyt jakkaralle tiskialtaan viereen minua "auttamaan" ja mielessäni kävi, että olisipa hienoa ja tarpeellista ostaa semmoinen pikkuapulainen (laidallinen jakkara), ettei tarvitsisi pelätä 1veen tippumista. Ja hei, lasten touhuista tehdyistä kuvakirjoista en aio luopua. Ne ostan edelleen sekä itselleni että lahjaksi isovanhemmille. Johan tuli ostettavaa heti mieleen...
Entä nuo alun pohdinnat? Tässä vastauksia.
Entä uudet muumimukit? Oikeastihan meille ei tarvitsisi tulla enää yhtään astiaa, muumien kuvalla tai ilman. Nämä hankinnat olen oikeuttanut, koska keräilen niitä. Jospa nyt keskittyisin siihen mitä kaapissa on ja ne muutamat uudet mukit voisin vaikka toivoa lahjaksi. Ei kai se ihan hirvittävää huijausta ole ostolakolle...
Lasketaanko kampaajalla käynti ostokseksi? Riippuu varmaan keneltä kysytään. Minä käyn kuitenkin niin harvoin kampaajalla, että tuskin haittaa, jos jatkan tätä ihan normaalisti.
Voiko muille ostaa lahjoja merkkipäivinä? Jospa yrittäisin ostolakkoni aikana keskittyä laatuun ja siihen, että lahja on toivottu ja/tai tarpeellinen. Olisi aika mahtavaa, jos onnistuisin seuraavan vuoden aikana ostamaan aikuisille aineettomia lahjoja ja lapsille sitten juuri niitä kaikkein toivotuimpia, oikeasti mieluisia lahjoja.
Kommentit
Lähetä kommentti