Päiväkirjamerkintä 7
Täällä taas kirjoittelemassa ja täällä taas kotona! Oli muuten kiva tulla siistiin kotiin. Kiva tuoda kotiin iso tavaramäärä, josta osa oli ihan vaan matkatavaroita ja osa oli joululahjaksi tulleita tavaroita (joululahjoista lisää joskus toiste). Oli oikeasti kiva tuoda ne kotiin, mutta niiden paikalleen laittaminen ei ole kivaa, koska se ryhtyminen.
Alunperin meinasin aivan laittaa kaikki vanhat tavarat paikalleen ja uudet tavarat siististi niille sopivaan paikkaan. Meinasin. Ihan ei niin käynyt. Keksin yhden nopean projektin (miehen vaatekaapin järjestämisen; olen vannonut, etten siihen kajoa, mutta järjestelin sen nyt kuitenkin) ja sitä tehdessä toisen (pystyviikkaus omille vaatteille ja 1veen vaatteille) ja sen jälkeen uuden jne. Siinä se päivä meni. Sain lasten kanssa järkyttävän sotkun aikaan meidän kodissa. Sotkun tasosta kertoo varmasti paljon se, että lapset onnistuivat levittämään keittiön lattialle riisiä ja mysliä ja minä onnistuin tyhjentämään useamman kaapin (joista valitettavasti kaikkea en ehtinyt laittaa takaisin tai järjestää niille uutta parempaa paikkaa). Muutaman muualla vietetyn päivän jälkeen oli selvästi niin paljon uusia ideoita, että oli pakko päästä toteuttamaan (tai edes aloittamaan) mahdollisimman monta.
Päivän saldo: muutama järjestetty kaappi, pystyviikatut vaatteet omassa kaapissa (tästä voisin joskus yrittää kirjoittaa oman juttunsa) ja muutamalla muulla hyllyllä, myytyjä astioita (astiat on minulle heikkous ja niihin liittyen olen myös suunnitellut kirjoittavani oman juttunsa), karsittuja tavaroita keittiön kaapeista ja niistä matkatavaroista edelleen lähes kaikki omissa laukuissaan (joululahjat sentään sain purettua kasseista).
Ilta menikin damage control-siivouksen parissa eli mahdollisimman iso osa tavaroista omalle paikalleen ja lattian imurointi. Huomenna sitten täytyy jatkaa, jotta päästään takaisin sille tavoittelemalleni siisteystasolle.
Alunperin meinasin aivan laittaa kaikki vanhat tavarat paikalleen ja uudet tavarat siististi niille sopivaan paikkaan. Meinasin. Ihan ei niin käynyt. Keksin yhden nopean projektin (miehen vaatekaapin järjestämisen; olen vannonut, etten siihen kajoa, mutta järjestelin sen nyt kuitenkin) ja sitä tehdessä toisen (pystyviikkaus omille vaatteille ja 1veen vaatteille) ja sen jälkeen uuden jne. Siinä se päivä meni. Sain lasten kanssa järkyttävän sotkun aikaan meidän kodissa. Sotkun tasosta kertoo varmasti paljon se, että lapset onnistuivat levittämään keittiön lattialle riisiä ja mysliä ja minä onnistuin tyhjentämään useamman kaapin (joista valitettavasti kaikkea en ehtinyt laittaa takaisin tai järjestää niille uutta parempaa paikkaa). Muutaman muualla vietetyn päivän jälkeen oli selvästi niin paljon uusia ideoita, että oli pakko päästä toteuttamaan (tai edes aloittamaan) mahdollisimman monta.
 |
| Meidän eteinen sen jälkeen, kun saatiin kaikki tavarat sisälle. Huomaa myös lasten vaatteet, jotka jätin suosiolla lattialle odottamaan, että nostan ne myöhemmin. |
Päivän saldo: muutama järjestetty kaappi, pystyviikatut vaatteet omassa kaapissa (tästä voisin joskus yrittää kirjoittaa oman juttunsa) ja muutamalla muulla hyllyllä, myytyjä astioita (astiat on minulle heikkous ja niihin liittyen olen myös suunnitellut kirjoittavani oman juttunsa), karsittuja tavaroita keittiön kaapeista ja niistä matkatavaroista edelleen lähes kaikki omissa laukuissaan (joululahjat sentään sain purettua kasseista).
Ilta menikin damage control-siivouksen parissa eli mahdollisimman iso osa tavaroista omalle paikalleen ja lattian imurointi. Huomenna sitten täytyy jatkaa, jotta päästään takaisin sille tavoittelemalleni siisteystasolle.
Kommentit
Lähetä kommentti