Päiväkirjamerkintä 4

Esimerkin voima on ihmeellinen. 3vee innostuu aina välillä pyyhkimään pöytää ja erityisesti pyyhkimään 1veen syöttötuolin tarjotinta. 3vee haluaa valita rätin: hän tietää kestorättien säilytyspaikan ja valitsee mieluisan kuvion. Minä autan yleensä vain isompien ruuan jämien keräämisessä ja rätin puristamisessa, ettei joka paikka lainehdi vedestä. 3vee hoitaa loput. Tarjotin ja pöytä tulevat puhtaaksi - äiti saa apua. Hieno homma!

1vee on alkanut monessa asiassa matkimaan 3veetä. Kun 3vee alkoi pyyhkiä pöytää, 1vee seurasi perässä. Myös hän meni kaapille, otti rätin ja oli pyyhkivinään tarjotintaan (ei ihan ylettynyt). Hänen rättiään ei kasteltu, mutta se ei tuntunut siivousta haittaavan. Kun tarjotin oli saatu puhtaaksi, alkoivat lapset pestä astiavitriinin ovien laseja. 3vee osasi hienosti myös kuivata lasin ensin märällä pestyään.

Olen huomannut itsestäni uuden piirteen: minua ei enää haittaa (ainakaan läheskään niin paljon kuin ennen), vaikka tulisi sotkua tai sotkun mahdollisuus olisi suuri. Esimerkiksi eilen 3vee sai käsiinsä ison styroksilaatikon ja keksi tehdä siitä leikkiinsä popcornia. Huomasin ihastelevani hänen kekseliäisyyttään ja vasta kuullesani toisaalta lauseen "siitä voi kyllä tulla paljon sotkua" tajusin, että niinpäs voikin, mutta mitä sitten. Tiesin kuitenkin imuroivani vielä saman päivän aikana, joten sotkemisella ei ollut väliä. Lisäksi kaadoin itse tuon kulhollisen "popcornia" ottaessani kuvaa ja olin jo ehtinyt imuroida. No ei sekään harmittanut. Nopeasti nekin siivosi takaisin kulhoon.

Styroksipopcornia.