Päiväkirjamerkintä 3

Olin lasten kanssa viikonlopun reissussa. Lähdettiin heti perjantaina suoraan töistä/hoidosta ja palattiin kotiin sunnuntaina valoisan aikaan. Mies jäi kotiin pikkujouluihin ja uutta kotiamme rakentamaan. Annoin vain yhden ohjeen: haluan tulla takaisin vähintään yhtä siistiin kotiin kuin mistä lähdinkin. Olen nähnyt nyt niin paljon vaivaa, että kotimme pysyy haluamallani siisteystasolla, etten halunnut sen romahtavan poissaollessani (näin olisi hyvin todennäköisesti aiemmin käynyt). En ehkä ollut täysin tyytyväinen (astiat eivät olleet kaikki menneet koneeseen), mutta hieman jälkikäteen asiaa pohdittuani kotiin oli mukava tulla, kun täällä oli eletty siististi.

Sain itse suuremman sotkun aikaan, kun keräilin koiramme omaisuutta (koira muutti pysyvästi veljelleni, kun totesimme sen olevan koiran kannalta mielekkäin ratkaisu) ja innostuin siinä samassa järjestämään eteisen kaapin (sinne tuli lisää tilaa koiran omaisuuden poistuttua). Siinä samalla laitoin paikalliseen roskalavaryhmään ilmoituksen noutopisteestä ja nostin ison kasan tavaraa etuterassille. Ei mennyt kauaakaan, kun kaikki tavarat oli haettu ja minun toiveeni siistimmästä ja vähempitavaraisesta kodista on taas askeleen lähempänä. Ennakkoon ajattelin, että tavaroita ei varmaan tulla penkomaan, kun on talvi ja kylmä, mutta onnekseni olin väärässä ja pääsin tavaroista eroon. Olen luopunut ajatuksesta, että kaikkea kannattaisi yrittää myydä, jos vaikka saisi vähän rahaa. Kaikkea ei kannata yrittää myydä. Kaikesta ei todellakaan saa rahaa ja vaikka saisi, summa ei todennäköisesti ole vaivan väärti. Lisäksi en millään jaksa sitä av yv haen huomenna (eikä hakija tule huomenna), joten tämä oli kyllä ehdottomasti helpoin ja vaivattomin ratkaisu.