Joululahjat - överit, vajarit vai jotain siltä väliltä?

Joulukortit olen kerännyt esille näihin lasioviin. 


Ihan alussa jo mainitsin, kuinka viime vuoden joululahjahankinnat menivät osaltani täysin överiksi. Ei kai siinäkään sinänsä mitään vikaa, jos lahjoja on paljon, mutta jos iso osa lahjoista osoittautui turhiksi ja erityisesti jos ajatuksena oli pysyä kohtuudessa lasten (ja muiden) lahjomisessa niin viime vuonna ei mennyt ihan putkeen. Ostin silloiselle 2veelle jo syksyn ja talven aikana useampia lahjoja valmiiksi (ajoissa ostamisessakaan ei olisi ollut mitään vikaa, jos olisin osannut pysyä suunnitelmassa). Lahjoissa oli kaikkea mitä kuvittelin 2veen haluavan ja tarvitsevan ja monia sellaisia, joilla olin hänen huomannut leikkivän kerhossa tai muualla. Lahjoja paketoidessa huomasin, kuinka pieleen oma ajatukseni kohtuullisesta lahjamäärästä oli mennyt. Jätin osan lahjoista paketoimatta ja osan annoin pukemisen helpottamiseen tehdyn tarrataulukon palkintoina. Pieni osa lahjoista on edelleen kaapissa (automatto ja paketti pikkuautoja) ja nostin ne juuri pois sieltä kaapista laittaakseni ne myyntiin. Osa lahjoista on havaintojeni mukaan lähes käyttämättömiä eli eivät osuneet meidän lapsen mielenkiinnonkohteisiin.

Minä siis kuvittelin, että lapseni tarvitsee kotiinkin kaikki lelut, joilla hän on jossain muualla tykännyt leikkiä ja että lapseni tarvitsee aivan kaikenlaisia leluja meille kotiin, vaikka hän ei sellaisilla tulisi koskaan erityisemmin leikkimään. Tänä vuonna osasinkin parantaa tapani enkä ollut vielä joulukuun alkuun mennessä ostanut lapsille tai erityisemmin muillekaan mitään. Oltiin miehen kanssa päätetty, että lapsille ostetaan kummallekin 1-2 lahjaa meiltä ja se riittäköön ja kumpikin meistä tiesi, että minulle se olisi hankalinta (päädyimme ostamaan kummallekin yhden ja yhden yhteisen). Muita lahjojia suvuissa ja lähipiirissä riittää, joten kyllä niitä lahjoja kuitenkin useampi tulee ja sekin on ihan mukavaa varsinkin, kun tänä vuonna lahjat olivat erityisen onnistuneita. Kaikille vinkkejä kysyneille annoin 3veen toiveista ne kaikkein useimmin toistuneet, pisimpään toistuneet sekä sellaiset, joilla tiesin 3veen leikkivän. 1veen toivelistaa ei oikeastaan ollut, kun nykyisessä tavaramäärässä hän ei mitään tarvitsisi eikä osaa vielä mitään toivoa, mutta toki on kiva, että hänkin jotain saisi ja kyllä hän paketteja tykkäsi avata. Myös ominpäin lahjoja ostaneiden lahjat olivat tarpeellisia ja mieluisia eikä lopulta mielestäni lahjoja ollut mitenkään ylettömän paljon. Tämä tuntui toistuvan muidenkin saamissa lahjoissa.

Uskon tämän tavaranvähennysprojektin vaikuttaneen ainakin joidenkin osalta lahjojen valintaan ja määrään. Erityisesti oma äitini ansaitsee kiitosta. Lahjojen kohtuullinen määrä yllätti minut täysin, kun olin tottunut johonkin täysin päinvastaiseen. Lahjoja oli todella paljon vähemmän kuin tavallisesti. Yleensä kuusi on lähes peittynyt lahjoihin (enkä edes kovin paljon liioittele), mutta tällä kertaa lapsille oli kummallekin (muistaakseni) 3 lahjaa ja minulle ja miehelle kummallekin 2 lahjaa (joista toisessa oli parikolme eri osaa: minulla esim. 5litran kattila (ison kattilan puuttumisesta ja tarpeesta puhuttiin äidin kanssa aiemmin syksyllä), kauhat, lahjakortti ja pari muumifiguuria (jotka liittyvät vahvasti muumikeräilyyni ja joiden äitini totesi olevan lahjan turha osa). Olin jotenkin aivan ällistynyt ja sanaton, kun huomasin, kuinka kaikkien kaikki lahjat olivat tänä vuonna tarpeellisia.

Olin yllättynyt myös itsestäni. Hankkimieni lahjojen määrä oli huomattavasti pienempi kuin aiempina vuosina. Yllätyin myös kuinka olin jopa parempi rajoittamaan lahjojen määrää kuin mieheni. Mieheni tokaisi jossain välissä joulukuuta, että 3vee tarvitsisi uuden tyynyn (vanha oli jo niin liru, että todella tarvitsikin) ja myöhemmin tokaisi, että voitaisiinhan se laittaa joulupakettiin. Perustelin hänelle, että lapsille yleensä mieluisimmat lahjat ovat niitä lelupaketteja ja että ei kai se että jotain tarvitsee juuri ennen joulua (kun hän tarvitsisi sen uuden tyynyn, oli kuukausi mikä tahansa), tarkoita, että se täytyy laittaa pakettiin. Lapsista olen tehnyt kuvakirjan jokaisesta ikävuodesta ja nyt kun kirjoja tulee vuosittain kaksi, tein päätöksen, ettei joululahjapakettiin tule isovanhemmille
 muuta. Omalle synnyinperheelleni minulla oli kaikkiaan kaksi pakettia (kahdelle pariskunnalle yhteiset paketit), mikä oli ihanan yksinkertaista ja näin äkkiseltään yllättäen myös hieman hauskaa (aiemmin paketteja on kuitenkin ollut useampi). Tänä vuonna paketoinnissa pyrin käyttämään kaapista löytyvät jouluiset lahjapussit ja vanhat joulupaperit hyväksi. Niitä olikin niin paljon, että olisin pärjännyt pelkästään niillä, mutta erehdyin ostamaan yhden uuden rullan ennen tätä päätöstä ja miehen paketti paketoitiin kaupan paketointipisteellä.




Kommentit

Suositut tekstit