3veen siivousinto

Aiemmin ohimennen mainitsin, kuinka pyrin olemaan salliva kaikelle lapsilähtöiselle siivoamiselle (onhan se hyvä, että oppii tekemään siistiä) eli jos 3vee (tai 1vee) haluaa jollain tapaa siivota niin annan välineet ja annan siivota. Toki, jos veden kanssa ollaan tekemisissä, autan puristamaan rättiä ja katson muutenkin tarkemmin perään. Yleensä pyrin antamaan vapaat kädet toteuttamisessa tai saatan vinkata kuinka kannattaisi tehdä, ettei vaikkapa lattia tulvi vedestä ja sitten on myös niitä kertoja, kun kerron kuinka asia tehdään piste. Tämä jälkimmäinen tapa tulee minulle luonnostaan, koska tykkään, että asiat tehdään haluamallani tavalla. Olen kuitenkin yrittänyt (ja yritän edelleen) harjoitella tuota ensimmäistä lähestymistapaa niin kotona lasten (ja miehen) kanssa kuin töissä työkavereiden kanssa. Olen huomannut, että varsinkin kotona onnistuminen tässä lähestymistavassa on todella paljon kiinni sen hetkisestä mielentilasta, jos olen stressaantunut tai hermostunut jo valmiiksi, en yleensä onnistu, mutta jos olen hyvällä ja rauhallisella tuulella, onnistun todennäköisemmin.

3veen leikeistä löytyy monenlaisia siivousvälineitä: tiskiharja, sieniä ja kuvasta puuttuva kestorätti.

Usein käy niin, että imuroidessani myös 3vee haluaa imuroida (onneksi meillä on tavallisen imurin lisäksi varsi-imuri ja onneksi jälkimmäinen on vielä kelvannut 3veelle), tai tiskatessani 3vee haluaa myös tiskata tai nähdessään siivousvälineet 3vee haluaa siivousvälineitä leikkeihinsä. Myös 1vee on osoittanut kiinnostusta siivoamiseen (katsoo meiltä muilta mallia ja erityisesti 3veeltä). 1vee tykkää esim. siivota leluja takaisin laatikkoon, pyyhkiä (kuivalla) rätillä ja laittaa ovia kiinni. Tämän viimeisen kohdan hän on ottanut oikein kunnolla asiakseen ja onkin meille muille yleensä riesa, kun hän tulee laittamaan astianpesukoneen, pyykinpesukoneen, vaatekaapin tai minkä tahansa muun oven kiinni, vaikka muilla olisi hommat kesken ja taputtaa itselleen onnistuneen työn merkiksi. Toisaalta hän on myös viime päivinä innostunut tutkimaan keittiön roskista ja levittelemään roskia ympäri keittiötä.

3veelle on onneksi vielä kelvannut varsi-imuri minun imuroidessa tavallisella imurilla.

Tavaran vähentäminen on myös tarttunut 3veelle. Olin hänen kanssa kahdestaan kaupassa ja ostimme 1veelle tonttulakin. Olin varautunut siihen, että 3vee saattaa haluta samanlaisen ja olin valmis sen ostamaan. 3vee ei kaupassa sanonut mitään siihen viittaavaa, mutta minä silti kysyin, haluaisiko hän samanlaisen tonttulakin. 3vee totesi: "Minulla on jo tonttulakki. Minä en tarvitse uutta. Minä pidän raidoista." (hänen lakissaan on raitoja). Voi kun äiti oli ylpeä! 3vee taitaa osata tämän paremmin kuin minä... Aiemmin, kun hän sai joulukalenterista pienen Olaf-hahmon, hän muisti jo omistavansa yhden (aivan erilaisen) Olafin ja mietti, pitäisikö hänen heittää toinen roskiin. Minä siihen yritin, että ei silloin tarvitse luopua, jos tarvitsee ja leikkii jollain. Myöhemmin hän vielä totesi, että kyllä hän voisi toisen Olafin myydä jollekin, joka sitä tarvitsee (tämä oli jo hieman parempi lähestymistapa, kuin roskiin heittäminen). Vielä meillä asuu kaksi Olaf-hahmoa, mutta katsotaan nyt...